Kohti Ironmania

Minulla on ”bucket listallani” muutama kohta tekemättä. Yksi niistä haaveista on väitöskirjan teko ja toinen on triathlonin täysmatkan suorittaminen. Ja koska tässä kamppaillaan keski-iän kriisin kourissa, niin nopeasti tuo vanha haave tuli mielen syövereistä. Täysmatkan suorittaminen tuntuu olevan päivä päivältä kaukaisempi haave, sillä paino on enemmänkin nousu- kuin laskusuuntainen ja liikkuminen on välillä hyvinkin satunnaista. Palautuminen ottaa enemmän aikaa ja niin edelleen. Kyllä läskillä selityksiä riittää - kuten Bull Mentula jossain superdieetti ohjelmassa vuosia sitten… Edellisen päivityksen on tullut tehtyä pari gravellenkkiä, mutta eipä oikein muuta. Tänään tuli karu paluu arkeen, kun loma loppui, ja viime yönä heräsin taas keskellä yötä ja ottipa tosiaan aikaa, että sain nukahdetttua uudestaan. Onneksi onnistui, vaikkakin yö käi hieman lyhyeksi siitä johtuen. Toisaalta nyt alkaa olla hyvä aika luoda rutiineja arkeen.

Tässä sitä ollaan. Huonokuntoisena, ylipainoisena keski-ikäisenä pullukkana. Parissa vuodessa +10 kg, liikaa herkkuja, liikaa viiniä, liian vähän liikuntaa. Sairastuin reumaan prisen vuotta sitten, ja siitä on alamäki alkanut.  Nyt on pakko tehdä jotain. Pelkästään siksi, että en viihdy kehossani, enkä pidä olostani. Tämä tulee olemaan päiväkirjamaista tajunnanvirtaa ja pohdintaa, ja listausta matkalla kohti parempaa huomista ja parempaa minää. Ja nyt lenkille! Edit: lenkki tuli tehtyä. Hidasta hölkkää kävelyä ja venyttelyä sisältäen n.10km/1h20min. Ongelmana on oikean lonkan ärtyminen.